Äventyr

Nu sitter jag på bussen från Lahtis till flygplatsen i Helsingfors. Kommer att resa i nästan två dygn, målet är Buenos Aires. Att resan tar så lång tid beror delvis på att jag är snål och glömsk: har länge vetat att vi flyger från Arlanda men bokade mitt flyg dit först för ett par veckor sen. Så det blev ett morgonflyg. Har i alla fall god marginal till flyget från Stockholm som går vid 17-tiden. Sen blir det en natt på Istanbuls flygplats och en resdag till och summa summarum: jag firar nyår i Sydamerika.

Istun bussissa matkalla Lahdesta Helsinki-Vantaan lentokentälle. Matkaa on edessä melkein kaksi vuorokautta ja päämääränä Buenos Aires. Osittain matkan pituus johtuu siitä, että olen pihi ja unohtelias: olen jo pitkään tiennyt, että lennämme Tukholmasta, mutta varasin oman lentoni sinne vasta pari viikkoa sitten, ja näin sain aikaisen herätyksen, vaikka lähtö Arlandan lentokentältä on vasta iltapäivällä viiden aikoihin. Siihen päälle yö Istanbulin lentokentällä ja toinen matkustuspäivä ja sitten juhlin uuttavuotta etelä-Amerikassa.

Morgonselfie på bussen. Yo Lahtis.

Ojojoj!

Ojojoj! När jag började blogga tänkte jag att "det blir så kul sen om några år att läsa alla inlägg". Och det blir jätte jätte kul... om jag skriver något!!

Så ett meddelande till min framtida jag som läser denna blogg: Jag har jätte bra ursäkter till min bloggtorka! Jag har jobbat, burit drottningkrona, ätit choklad och dansat till det här. Jag har också packat allt jag äger i lådor och väskor och flyttat ut från min lägenhet. Sen har jag städat "för noggrant", detta enligt min pappa som inte varit hyresgäst hos någon på 31 år. Dessutom har jag träffat vänner, skålat för deras kärlek och försökt hänga med twitterflödet. Det innebär att jag varit sur på Zlatan och andra som förlöjligar damidrott.

Som tur märker jag, att andra har också haft ont om tid för sina bloggar.. Hade nästan ångest när jag öppnade "bloggar"-fliken i webbläsarens favoriter nu ikväll... Men det verkar som om jag inte får jätte mycket sömnbrist i natt. Gött, för jag är trött.

--

Kun aloin blogata, ajattelin, että voi miten kivaa on sitten lukea blogia muutaman vuoden päästä... Ja olisihan se, jos kirjoittaisin jotain!!

Joten viesti tulevaisuuden minälleni, joka lukee tätä blogia: minulla on tosi hyviä (teko)syitä blogin laihoihin päiviin! Olen tehnyt töitä, kantanut kuningattaren kruunua, syönyt suklaata ja tanssinut tämän laulun tahtiin. Olen myös pakannut kaiken mitä omistan laatikoihin ja laukkuihin ja muuttanut asunnostani, ja siivonnut asunnon "liian tarkasti". Tämän arvosanan antoi isäni, joka ei ole ollut vuokralaisena 31 vuoteen. Lisäksi olen tavannut ystäviä, kippistellyt heidän rakkaudelleen ja yrittänyt joten kuten pysyä mukana Twitterin virrassa. Se tarkoittaa, että olen murjottanut Zlatanille ja muille, jotka naureskelevat naisurheilulle ja puhuvat/kirjoittavat siitä alentavasti.

Onnekseni huomaan, että monet muutkin ovat bloganneet varsin vähän viime päivinä. Hyvä niin. Minua melkein jännitti kun avasin internet-selaimen suosikkien "bloggar" kansion. Mutta jesh, ei tältä yöltä tulekaan välttämättä hirveästi miinusta unitilille.

I december har tiden verkligen sprungit. 

Tänk, att ungefär såhär dags om tio dagar landar jag i Buenos Aires.

Mmmm.. Jag tänker på det lite...
Sen ska jag slå in julklappar. 

Joulukuussa aika on todella juoksut. 

Ajatella, että suunilleen näihin aikoihin kymmenen päivän päästä laskeudun Buenos Airesiin. 

Mmmm... Ajattelen hetken sitä...

Sitten paketoin joululahjoja. 

Helsinki

Tillbaks i Helsingfors. Sovmorgon, tvättberg, och mathandel.
Frukost, olästa bloggar, nästa blogg, nästa sida... Nästa maskin tvätt och några texter till.

Oh Beyonce har visst släppt nytt album. Ser och hör på henne och blir imponerad och inspirerad.

Pinterest, P3, jaha återigen dags att springa till tvättstugan. I Ostrava fick man röka inomhus det vill säga: precis allting ska tvättas.

Rena kläder som torkas börjar nu erövra lägenheten. Jag borde packa. Om två veckor är det någon annan som bor i den här lägenheten.

Men orka mallorca. Jag är ledig.

--

Takaisin Helsingissä. Myöhäinen herätys, pyykkivuoren kasaaminen ja ruokakauppaan.
Aamupala, viikon lukemattomat blogit, seuraava blogi, seuraava sivu... Seuraava koneellinen pyykkiä ja sitten muutamia tekstejä.

Kappas Beyonce on tehnyt uuden levyn. Kuuntelen, katselen ja ihailen ja inspiroidun.

Pinterest, Sveriges Radio P3, jaahas ja taas aika kipittää pesutupaan. Ostravassa sai tupakoida sisällä joten kaikki vaatteet on pestävä.

Nyt puhtaat pyykit valtaavat asunnon. Minun pitäisi pakata, kahden viikon päästä tässä asunnossa asuu joku muu.

Mutta ähh, ei nyt vielä. Olen vapaalla.

Ostrava

Jag är inne i VM-bubbla just nu. Och idag är det söndag och Finland-Sverige i final. 

En drömarbetsdag.

--

Olen MM-kuplassa ja tänään viikko huipentuu MM-finaaliin Suomen ja Ruotsin välillä.

Aika unelmatyöpäivä.

Delar av veckan enligt mobilen/osia viikosta puhelimen mukaan:

Bäst stämning hittills

Bryter radiotystnaden från Ostrava med ett meddelande: 

Vi vuxna är världens surpuppor som publik. Australien och Ryssland spelar en match om placeringarna 9-12 och hallen dansar, studsar, skriker och trummar.

--

Me aikuiset olemme tylsimyksiä yleisönä. Australia ja Venäjä pelaavat sijoituksista 9-12 ja Cez Arenan katsomo hyppii, laulaa, rummuttaa ja tanssii.

BRA JOBBAT JAG

Jag för en vecka sen:
Mmm när jag kommer tillbaks från VM är det redan den 16 december. Jag är ledig en dag, jobbar sex dagar och sen är det julafton.
Men som tur har jag en lång helg innan jag åker. Jag hinner fixa så mycket innan resan. Jag ska städa, handla och fixa alla julklappar, pyssla och göra julkort. Jag ska skriva en bok och kanske hinner jag gå igenom min garderob också. 

På minuskontot idag: Jag har inte städat. Jag har varken pysslat, fixat eller handlat julklappar, förutom en. Jag har inte hämtat grejerna jag behöver med mig till VM från jobbet. Jag har inte skrivit min bok och jag har inte gått igenom min garderob.

På pluskontot: Jag har fixat en julklapp. Jag har köpt pysselgrejer. Jag har städat min "just nu" spotify lista och uppdaterat jul-listan. Jag har börjat packa det vill säga jag har lagt kläder på soffan. Jag har kommit på att jag kan köra trappor på photo booth. 

Minä viikko sitten:
Vitsi aika juoksee. Kun tulen takaisin salibandyn MM-kisoista, on jo 16 joulukuuta. Olen yhden päivän vapaalla, sitten olen kuusi päivää töissä, ja sitten onkin jo jouluaatto.
Onneksi minulla on ennen kisamatkaa pitkä viikonloppu. Ehdin tehdä niin paljon! Ehdin siivota, ostaa ja fiksata joululahjoja ja jopa askarrella joulukortteja! Voin kirjoittaa kirjan ja ehdin varmaan käydä läpi vaatekaappini sisällön. 

Miinus pisteitä tililläni tänään: En ole ostanut, fiksannut tai askarrellut joululahjoja, paitsi yhden. En ole siivonnut, enkä ole hakenut töistä tavaroita, jotka tarvitsen mukaan MM-kisoihin. En ole kirjoittanut kirjaa tai käynyt läpi vaatteitani.

Plus pisteitä tililläni tänään: Olen ostanut yhden joululahjan ja askarteluvälineet. Olen alkanut pakata eli levittänyt vaatteita sohvalle. Olen siivonnut "just nu" listani spotifyssa ja päivittänyt joululistani. Olen keksinyt, että voin leikkiä rappusleikin photo boothissa. 

Salibandy vs Innebandy

Damernas innebandy-VM har kört igång och igår spelade Finland och Sverige mot varandra. Det började huvsat bra utifrån Finlands perspektiv. Svenskar svor på samma sätt som många gånger förr: Mäkelä, Mäkelä, Mäkelä. Jonna Mäkelä i Finlands mål var otroligt bra, Sverige var bättre och vassare än Finland, men Finland kämpade.

Efter första perioden blev det i stället finnarna som svor. Sverige var mycket skickligare med bollen och gav sig inte framför Finlands mål och vann till slut 8-2. Sveriges Anna Jakobsson gjorde två backhandsmål. Åtminstone en av dem med en hand, på egen retur. Undrar hur många hundra sådana hon har gjort?

Men matchen är redan gårdagens nyheter. Och utifrån Finlands perspektiv är det tur att VM-guldet avgörs på en match. Man behöver inte vara bäst av fem. Man behöver "bara" vinna en final. Ja, och ta sig till finalen.

På tisdag åker jag till Tjeckien. Det är jag mycket, mycket, mycket pepp på! ...även om ryktet säger att internetkopplingen är dålig och det har alltid varit struligt att vara vegetarian i Tjeckien. Men hallå, jag ska till Tjeckien och jobba på innebandy VM. Det är FETT!

--

Naisten salibandyn MM-kisat ovat alkaneet ja eilen kohtasivat Suomi ja Ruotsi. Suomen näkökulmasta katsoen peli alkoi ihan hyvin. Ruotsalaiset kirosivat ensimmäisessä erässä samalla tavalla, kuin monta kertaa aiemminkin: Mäkelä, Mäkelä, Mäkelä. Jonna Mäkelä Suomen maalissa oli todella hyvä, Ruotsi oli parempi ja tarkempi kuin Suomi, mutta Suomi tsemppasi mukana.

Ensimmäisen erän jälkeen olikin Suomen vuoro kiroilla. Ruotsi oli paljon taitavampi pallon kanssa, pelasi tilanteet Suomen maalilla loppuun asti, ja voitti lopulta 8-2. Ruotsin Anna Jakobsson teki kaksi maalia rystyllä. Ainakin toinen oli yhdellä kädellä, omasta riparista. Montakohan sataa sellaista maalia hän on tehnyt?

Mutta peli on jo eilisen uutisia, ja Suomen kannalta katsoen on onni, että MM-kulta ratkaistaan yhdessä ottelussa. Maailmanmestarin ei tarvitse olla paras viidesta finaalista, riittää kun voittaa "vain" yhden finaalin. Niin, ja pääsee sinne finaaliin.

Tiistaina minä lähden Tsekkiin. Odotan sitä megasuperduper paljon!! Huhut kertovat, että internetyhteys siellä on huono, ja Tsekissä on aina ollut hankalaa olla kasvissyöjä. Mutta haloo, olen lähdössä Tsekkiin töihin salibandyn MM-kisoihin. Se on SIKKE SIISTII!

6/12

Morfar hade fel glasögon med sig i kyrkan och kunde inte se texten i psalmboken men kunde sjunga utantill. På kyrkogården insåg för första gången ordentligt att morfar har varit med och begravt sina föräldrar, sin fru och två av sina barn. Oj. Det krävs mycket krafter för att bli äldst.

Snittåldern på hembygdens självständighetskalas var högre än på svenska nämndemännen och svart dominerade gästernas klädsel. Kören sjöng mäktigt och talaren pratade bland annat om jämställdhet, kvinnors styrka och samarbete mellan länderna. High five talaren, det var ett fint tal!

Hemma hade mamma och pappa fyllt sin kyl med alla mina favoritgrejer. Efter en lång middag hade vi alla matkoma.
Bra firat vi.

--

Nappasin vaarille kirkkoon mukaan väärät silmälasit, eikä hän nähnyt virsikirjan tekstejä. Suurimmaksi osaksi hän osasi silti laulaa mukana. Hautausmaalla tajusin ensimmäistä kertaa kunnolla, että vaari on haudannut vanhempansa, vaimonsa ja kaksi lastaan. Hui. Vaatii paljon voimia tulla vanhimmaksi.

Kotikuntani itsenäisyysjuhlan keski-ikä oli korkea, ja vaatteissa värimaailmaa hallitsi mustaa. Mieskuoro lauloi mahtipontisesti ja juhlapuhuja puhui muun muuassa tasa-arvosta, naisten voimasta ja maiden välisestä yhteistyöstä. Yläfemmat puhujalle, se oli hieno puhe!

Kotona äiti ja iskä olivat täyttäneet jääkaapin kaikilla minun herkuillani. Pitkän ruokailun meillä oli yhteinen ruokakooma.
Hyvin juhlittu me!

ÄÄÖÖÄÄÄÄÄÄ

Helt plötsligt skrek jag ÄÄÄÄ hemma i morse.
Hade mitt liv varit en film hade jag skrikit något vackrare. Kanske oj! sådär glatt och fint.
Men nu var det ÄÄÄÖÖÖÄÄ, en konstig blandning av vokaler som bär punkter som hatt.
Det var världen utanför mitt fönster som väckte denna reaktion: det var så vackert. Stora snöflingor föll långsamt ner bakom julstjärnan och fönstret. Ohh. Precis som i en film.

Efter vokalchocken och en stunds beundran tog jag kameran och försökte fånga stunden med den. Men snöflingorna fick rampfeber och försvann. Men det blev mysiga bilder ändå.

Yhtäkkiä huusin ÄÄÖÖÄÄÄ kotona tänään aamulla. Jos elämäni olisi ollut elokuva, olisin huutanut jotain kauniimpaa. Ehkä Oi!, sillä tavalla iloisesti ja herkästi.
Mutta huusin spontaanisti ÄÄÖÖÄÄÄ. Omituinen vokaaliääntely johtui kauneudesta ikkunani toisella puolella. Joulutähden takana leijaili hitaasti kohti maata suuria lumihiutaleita. Ihan kuin elokuvissa!
Vokaalishokin jälkeen otin kamerani ja yritin tallettaa hetken senkin avulla. Lumihiutaleet alkoivat ujostella ja katosivat. Mutta joulufiilistely kuvia sain silti.

Vuxenpoäng

Jag är fortfarande medlem i kyrkan men går in så ofta där. Dop, bröllop och jul brukar vara tillfällen då jag sitter i dessa maffiga byggnader och sjunger psalmer. De är glada tillfällen och jag ler när jag är där, men jag brukar varje gång få lite ångest när jag tänker på allt det lidandet som kostats för att bygga upp kyrkornas höga väggar.

Men i morgon ska jag gå i kyrkan. Efter jobbet idag tänkte jag åka till landet och på landet firar man självständighetsdagen i kyrkan.

Jag förundras ofta över att jag börjar bli så vuxen. Tänk. Jag ska gå i kyrkan och fira självständighetsdagen med mina föräldrar. Som tur har jag även packat med en glitterklänning som jag ska ha på mig på kvällens fest med kompisar. Det lindrar min pensionärskris.

Dessutom skaffade jag mig en julkalender som inte innehåller choklad.
Jag blir aldrig lika ung och dum igen.

PS. Måste påpeka att jag inte läser dödsannonser i tidningarna.

Julafton 2011. Jouluaatto 2011.

Olen edelleen kirkon jäsen, vaikken käy kirkossa kovin usein. Ristiäiset, häät ja jouluaatto ovat tilaisuuksia, kun istun kirkossa ja laulan virsiä. Ne ovat iloisia hetkiä ja saavat minut hymyilemään, mutta joka kerta tunnen vähän myös ahdistusta siitä, paljonko kärsimystä kirkon korkeisiin seiniin on pistetty, jotta ne on saatu seisomaan.

Huomenna menen kuitenkin kirkkoon. Ajattelin työpäivän jälkeen mennä maalle, ja maalla itsenäisyyspäivää juhlitaan kirkossa.

Hämmästelen usein aikuistumistani. Ajatella, että olen menossa kirkkoon vanhempieni kanssa juhlistaakseni itsenäisyyspäivää. Onneksi pakkaan laukkuuni myös glittermekon, jonka laitan illalla kavereiden juhlaan. Se helpottaa eläkeläiskriisiäni.

Sitäpaitsi, hankin eilen joulukalenterin jossa ei ole suklaata.
En tule koskaan olemaan yhtä nuori ja tyhmä kuten ennen.

HUOM!!! En lue vielä kuolinilmoituksia lehdestä, tai mistään muualtakaan.

Eat, sleep, rave, repeat

Jag visste inte att tiden skulle ta det på allvar när jag förra veckan tweetade att den skulle springa. Som den har spurtat! Jag vet att man ska fånga alla dagar och så vidare men säger ändå yeheeej!

Mitt liv är ibland som en intervallträning tack vare oregelbundna arbetstider. Senaste veckan har dagarna som sagt sprungit, och damernas innebandy VM stå snart på min "att erövra"-lista. Jag åker till Tjeckien nästa tisdag och kommer hem måndagen där efter. Då får jag öppna jättemånga luckor i min julkalender.

Och innan den intensiva VM-veckan får jag en långhelg och tid att lösa korsord.

Just nu har jag fina drömmar att titta på. Så jag gör det.

--

En arvannut, että aika ottaisi viime viikkoisen kehoitukseni juosta niin tosissaan. Minkä spurtin aika on tehnyt! Tiedän, että pitäisi tarttua hetkiin ja napata kaikki päivät, mutta sanon silti, että yeheeej!!

Elämäni on välillä intervalliharjoittelua, kun epäsäännölliset työajat rytmittävät arkea. Nyt päivät ovat kuten sanottu juosseet, ja naisten salibandyn mm-kisat ovat seuraavaksi valloitettavien listalla. Lähden Tsekkiin ensi tiistaina ja palaan Suomeen seuraavan viikon maanantaina. Silloin saan avata lonta joulukalenterin luukkua.

Ja ennen tiivistä kisaviikkoa saan pitkän viikonlopun ja aikaa ratkaista ristikoita.

Minulla on juuri nyt kivoja unia katsottavana, joten katselen niitä.

Tillbaka på landslagsläger - Takaisin maajoukkueleirillä

"Tänk att jag är här. Titta. Där är Eija Pasanen och Suvi Saukko. Och jag står i mål. Det här är stort. Wow."

"Jag kommer aldrig komma med i laget. De kommer att säga till mig att nu har du fått några landskamper, nu är det dags för någon annan att ta över. Jag har fått min chans. Oooooohhh varför behövde jag vara så jävla skitdålig på de sista träningarna..."

"Vi ska slå dom. På hemmaplan ska vi ta VM guld. Ja. VI. Vi är bättre än någon annan, och definitivt starkare än Sverige."

Jag minns faktiskt inte om jag var i Eerikkilä med damlandslaget (vårt sista läger inför VM var i Spanien, mmm...). Oavsett, att besöka landslagets träningsläger inför VM väckte många minnen. Mest glada. Visst, vi tog inte VM-guld, varken med U-19 eller med damlandslaget. Men vilka erfarenheter mina två VM-turneringar var! Och vägen till att bli uttagen i VM-truppen! Ojojojoj! Glädje, tårar, besvikelse, frustration, hopp...

Framför allt med U-19 hade vi många träningsläger i Eerikkilä. Det allra första lägret var då det största som hade hänt mig. Det var i Eerikkilä som de stora stjärnorna kom med. För att komma till Eerikkilä, fick man flera gånger springa till postlådan och se i fall de kommit ett brev som säger att man lyckats på det senaste träningslägret och blivit uttagen till nästa fas. Jag tror det var minst tre-fyra sådana brev innan det kom ett brev som välkomnade en till Eerikkilä.
Hade man kommit till Eerikkilä, hade man kommit riktigt, riktigt långt.

Igår stod jag där som reporter. Damlandslaget laddade inför VM, jag intervjuade och jobbade.
Hmm.. De kanske tar det där VM-guldet nu... Och jag är inte med...

Visst, ibland längtar jag som sjutton att vara elitspelare igen.
Men jag är mer och mer okej med att jag inte är det längre.
Och just igår kände jag att attans, bra gjort Hanna. Det var starkt och modigt.
Jag slutade med något jag hade vuxit upp med, något jag älskade.
Men jag slutade inte existera även om jag slutade vara målvakt.

Och jag kom till Eerikkilä. Igen! I snyggare kläder dessutom.

"Ei vitsi, täällä mä oon. Tossa pelaa Eija Pasanen ja Suvi Saukko. Ja mä olen maalissa. Tää on oikeasti iso juttu. Vau."

"Mä en pääse ikinä joukkueeseen. Ne sanoo, että kiitos kiitos, sä olet nyt saanut muutaman maaottelun, nyt on muiden vuoro. Mä oon jo saanu mahdollisuuteni. Miksi mun piti olla niin hemmetin mielettömän huono viimeisissä harjoituksissa..."

"Me voitetaan. Me otetaan MM-kultaa kotikentällä. Kyllä, juuri me. Me ollaan parempia kuin kaikki muut, ja vahvempia kuin Ruotsi."

En muista, olinko koskaan Eerikkilän urheiluopistolla naisten maajoukkueen kanssa, tai montako kertaa olimme siellä (meidän viimeistelyleirille oli Espanjassa, mmmm...). Mutta naisten maajoukkueen viimeistelyleirille saapuminen Eerikkilään herätti monia muistoja, ja melkeinpä vain iloisia sellaisia. Olen hävinnyt MM-finaalin kahdesti, nuorten maajoukkueessa ja naisten maajoukkueessa, mutta mm-kisaprojektit ovat silti olleet huippu kokemuksia. Ja matka siihen, että tuli valittua joukkueeseen! Oi oi, sitä tunteiden määrää! Iloa, turhautumista, kyyneleitä, toivoa...

U-19 maajoukkueen kanssa leireilimme Eerikkilässä usein. Ensimmäinen Eerikkilän leirini olin siihen aikaan isoin minulle tapahtunut juttu. Eerikkilässä porukkaan liittyivät jo loistavat maajoukkuetähdet. Päästäkseni Eerikkilään, minun piti useaan kertaan juosta postilaatikolle katsomaan, olenko saanut kirjeen joka kertoo, että onnistuin edellisellä maajoukkueleirille ja minut on valittu jatkoon seuraavalle leirille. Muistaakseni sain ainakin kolme tällaista kirjettä, ennen kuin saapui kirje, joka toivotti tervetulleeksi Eerikkilän leirille.
Jos pääsi Eerikkilään, oli päässyt todella pitkälle.

Eilen olin taas Eerikkilässä. Naisten maajoukkue valmistautui MM-turnaukseen, minä haastattelin ja tein töitä.
Hmm... He ehkä voittavat MM-kultaa.. Ja minä en ole mukana... 

Kyllä minä edelleen välillä kaipaan elämää huippusalibandymaalivahtina.
Mutta olen enemmän ja enemmän sujut sen kanssa, että en ole enää salibandymaalivahti.
Juuri eilen olin jopa ylpeä itsestäni. Mietin, että hienoa Hanna, olit rohkea ja vahva!
Lopetin jotain, minkä kanssa olin kasvanut lapsesta aikuiseksi, jotain mitä rakastin.
Mutta en minä kadonnut, vaikka en ollutkaan enää maalivahti.

Ja minä pääsin taas Eerikkilään! Hienommissa vaatteissa sitä paitsi.

Skärgårdsromantik och diplomati

Jag är mycket nöjd med hur jag tagit vara på min lediga måndag hittills. Efter sovmorgonen blev jag lite mer kär i ytterligare en ö. Brandön ligger bara en bro borta, och därifrån kommer jag till många små öar. Det är så fint där!

Jag har ingen stalker, jag fotade med min egen mobilkamera. 

Det kunde ha varit en löptur tagen ur en filosofisk konstfilm. Ljuset och miljön var vackra, och luften andades kreativ lugn. Sen joggade jag vilse och blev kissnödig. Samtidigt upptäckte jag att flera av de häftiga husen flaggade. För en stund trodde jag att jag skulle vara tvungen att kissa bakom en CD-registrerad bil, men sen hittade jag vägen hem igen. Puuuh. Jag behövde inte gömma mig (iklädd en knallrosa luvtröja) bakom en buske eller en bil och eventuellt starta grannfejder mellan ambassader.

På vägen hem påminde vinden mig om att det är dags att klä på sig ytterligare ett lager kläder när man är ute och joggar. Frös hela lunchen. Tur att lillasyster valde ett ställe som serverade varm mat. Och tur jag är så pass vuxen att jag är en stolt ägare av mössor och raggsockor. 

--

Työviikonlopun jälkeen uni maistui aamulla vähän pidempään. Sen jälkeen rakastuin vähän lisää saareen, montakohan näitä saarirakkauksia nyt on? Kulosaari on yhden sillan takana, ja sieltä pääsee monille pikkusaarille. Ja kaikkialla on kaunista!

Hölkkäni olisi voinut olla napattu filosofisesta taide-elokuvasta. Valo ja ympäristö olivat kauniita, ja ilma huokui luovaa rauhaa. Sitten minä eksyin ja minulle tuli pissahätä. Samaan aikaan huomasin, että monet suurista ja hienoista taloista liputtivat. Hetken luulin, että joudun kyykkimään pinkissä hupparissani CD-rekisteröiden auton takana, mutta onneksi löysin tien kotiin. En tarvinnut piileskellä autojen takana, tai jonkun puutarhan puskien, ja aloittaa naapuririitoja eri suurlähetystöjen välillä.

Kotimatkalla tuuli muistutti, että on aika lisätä vaatekerroksia, kun lähtee lenkille. Palelin koko lounaan. Onneksi pikkusisko valitsi lounaspaikan, joka tarjoili lämmintä ruokaa. Ja onneksi olen niin aikuinen, että olen ylpeä omistamistani pipoista ja villasukista.