Olen töissä huomannut, että moni ei pysty antamaan palautetta ilman kauniita sanoja, kiertelyjä ja kaarteluja, kehua ja huomautusta siitä, että "saatan toki olla väärässä mutta ajattelin kuitenkin näin". On varmasti raskasta olla henkilö jolle kritiikki on sama asia kuin konflikti. En itse ajattele näin, ja onhan sekin välillä raskasta, varsinkin jos antaa kritiikkiä henkilölle joka pitää kritiikkiä konfliktina. Yhtäkkiä toinen luulee, että olen vihainen tai minulla on jotain kyseistä henkilö vastaan. Hallååå - suoritus ja sinä olette kaksi eri asiaa. Ja kritiikkiä pitää pystyy antamaan ilman kiertelyjä ja kaarteluja ja kehua ja anteeksipyytelyä.
Se on mahdollista. Ilman että on ilkeä.
Asiat on asioita, ihmiset on ihmisiä, usein asiat ja ihmiset eivät ole sama juttu.
Olen välillä ehkä liian suora, mutta harvoin olen niin suora kuin voisin olla. En varmasti selviäisi tässä maassa jos päässäni ei olisi filtteriä. Luultavasti minulla ei olisy ystäviäkään, asuinmaasta riippumatta.
Eilen tämä mietitytti minua kun ärsyynnyin keskustelusta joululahjoihin. Olimme chatryhmässä jostain asioista eri mieltä ja mikäs siinä, se ei varmasti yllätä ketään. Turhaannun kuitenkin, kun kommentit aina pitää päättää jonkinlaiseen feel good-tunnelmaan. "Olen tätä ja tätä mieltä mutta tärkeintä on tottakai te ja me ja läheisyys ja carpe diem sydänemoji sydänemoji". SANO MITÄ OLET MIELTÄ. Ja keskustellaan siitä. Ja sitten lähetellään sydämemojeita.
Olen vaikea ihminen kun en jaksa aina leperrellä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar