Yes I am

Avundsjuk? Mycket. Var tvungen att stanna till, pausa musiken i hörlurarna och fånga fisketuren utanför Brandö i mobilens minne.
--
Kateellinen? Erittäin. Oli pakko pysähtyä, laittaa musiikki tauolle, ja napata matkapuhelimen muistiin kalastushetki Kulosaaren edustalta.

Besk eftersmak

Ännu ett mediabolag ska minska personalen. Det drabbar bland annat Helsingin Sanomat, Finlands största dagstidning, och tv-kanalen Nelonen.

HBL:

Nelonen lägger ner tv-nyheterna

För en vecka sedan beslutade en annan finsk tv-kanal att lägga ner deras program som arbetade med undersökande journalistik.

Svenska Yle:

MTV3 lägger ner programmet 45 minuter - säger upp 20

Och i veckan läste jag att Reuters planerar att säga upp 3 000 personer . Jag ville resa i tiden:

Ohh varför kan jag inte resa i tiden? Vill veta om Reuters och andra som minskar personalen verkligen är "on a journey well worth taking".
— hanna sihlman (@hannakarroliina) October 29, 2013

Alla ni som bestämmer: skicka mig ett vykort när ni vet hur era resor har gått. 
Jag är rädd för att det blir tråkig läsning. Jag tror skildringen blir ganska intetsägande och ensidig. Jag tror inte att texten ni producerar gör mig mycket klokare. Men kanske har ni en rolig video ni kan hänvisa mig till?

Jag ska sätta vykortet på mitt kylskåp, som en påminnelse om en resa jag inte vill ta. Som jag ännu inte behövt ta.

Det är sjukt: Jag tror det dröjer minst sex år innan jag kanske kan få fast anställning någonstans. Men jag anser mig ändå vara lyckligt lottad för jag har ännu aldrig blivit uppsagd, och jag har haft jobb varje dag sedan jag tog examen för 1,5 år sedan. Det säger en hel del om tidens irriterande melodi.

--

Kiukkua ilmeentyi jo torstaiaamuna. Kahvi oli varsin hyvää, ja kaupunki kaunis, mutta monet toimittajat eri toimituksissa joutuivat taas uutisoimaan oman alansa yt-neuvotteluista. Uskon, että kaikista yt-neuvotteluista on tylsä uutisoida, mutta varmaan kavereiden työpaikasta kirjoittaminen kirpaisee vielä enemmän.

Helsingin Sanomat vähentää väkeä. Viime viikolla uutisoitiin, että MTV 3:n 45 minuuttia ohjelma loppuu ja monelta loppuu työt. Ja pari päivää sitten halusin osata matkustaa ajassa. Halusin saada selville, onko Reutersin pomo on oikeassa, että he ovat "on a journey well worth taking" kun 3 000 työpaikkaa uhkaa kadota.

Kaikki te jotka päätätte näistä: lähettäkää minulle postikortti matkastanne. 
Pelkään, että siitä tulee tylsää luettavaa. Uskon, että tekstin laatu kärsii matkanne aikana. En usko, että teidän tuottamanne (ostamanne?) postikortti tekee minusta paljon viisaampaa. Mutta ei hätää, voin aina katsoa kuvat tai katsoa videon.

Laitan tuon postikortin jääkaapin oveen muistutukseksi matkasta, jolle en halua lähteä. Jolle minun ei vielä ole tarvinnut lähteä.

Ja se on ihan hassua ja tyhmää, että minä ajattelen, että kestää vähintään kuusi vuotta ennen kuin ehkä saan jostain vakituisen työpaikan. Silti pidän itseäni onnekkaana, koska en ole vielä koskaan saanut potkuja, ja olen valmistumiseni jälkeen ollut joka päivä työllistetty toimittaja.

En spontan historia om kaffet

Idag tycker jag att kaffet förtjänar en hyllning. Så nu ska jag hylla kaffe:

Hurra kaffebönan!!

Jag älskar att jag älskar kaffe. Det betyder mycket socialt. En gång (många gånger) var jag den barnsliga vuxna personen som drack varm choklad när andra drack kaffe eller te. Nu är jag en i kaffegänget.
Dessutom är kaffe gott. Tänk vad jag hade missat om jag inte hade lärt mig att tycka om kaffe!

Förr tyckte jag inte om kaffe men när jag började studera journalistik och göra intervjuer och inte längre fick tacka nej till kaffe började jag tycka om det.
OBS HANNA KOM IHÅG LÄRDOMEN: det går alltså ändra sig och smaken utvecklas och man ska ge saker och ting ett par chanser.

Och nu är jag jätte kär i kaffe. Jag försöker att inte dricka kaffe varje dag och inte på kvällen för jag tror jag blir pigg av det. Jag ville inte heller bli en koffeinhamster. Cappucino är mitt favorit men jag önskade att cappucinos var dubbelt så stora som de är. Det goda tar alltid slut för snabbt.

I morgon har jag veckans andra och sista lediga dag. Hell yeah att jag tänker börja den med en lyxig kaffe.

PS. Jag ska vara sur oftare här på bloggen. Jag lovar.
Inte är jag alltid glad och hyllar bönor och skogen och pensionärstupplur.
Ibland är jag jätte ledsen och förtvivlad och tänker att ingenting kommer någonsin bli jätte bra.
Jag lovar att skriva om det med.

Tänään ylistän kahvia, ihan vaan koska kahvi ansaitsee mielestäni ylistystä. Joten:

Hurraa kahvipavut!

Rakastan sitä, että rakastan kahvia. Se helpottaa sosiaalista elämääni ja se on hyvää. Olisin jäänyt paljosta paitsi, jos en olisi oppinut tykkäämään kahvista. Ennen en meinaan tykännyt siitä. Olin aikuinen lapsi, joka joi kaakaota, kun muut joi teetä tai kahvia. Mutta sitten aloin opiskella journalismia ja tehdä haastatteluita, enkä saanut enää kieltäytyä kahvista. Ja aloin tykätä kahvista.
Muistutus itselleni: mieltä saa siis muuttaa, ja maku kehittyy, ja asioille tulee antaa useampi mahdollisuus. 
Nyt kahvi on yksi lempimauistani. Yritän olla juomatta sitä joka päivä, ja iltaisin, koska pelkään, että jään koffeiinikoukkuun, ja että se piristää minua. Cappucino on lempparini, mutta olisipa cappucinot tuplasti suurempia. Ne ovat niin hyviä.

Huomenna minulla on viikon toinen ja viimeinen vapaapäivä. Aion aloittaa sen luksuskahvilla. Nam.

PS. Lupaan olla myös surullinen ja ärsyyntynyt ja vihainen täällä blogissa. Koska olen sitä silloin tällöin.

Pukkila

Recept till en bra måndag:
Var ledig.
Var på landet.
Träffa människor och prata intressanta saker med dem.
Gör det på hösten.

Jag är så lättflörtad när det kommer till sådant här recept.

I helgen blir det jobb, så i dag kunde jag tillbringa dagen i min hemby Pukkila.
Det var en bra dag. Pratade om kvinnor och män, om sportjournalistik, om kameraobjektiv, resor och namnet Mohammed. Påminde mig själv om hur gott pasta med laxsås är. Drack kaffe och te och tackade åtta gånger nej till Jaffa(finsk läsk). En person med Alzheimer tar inte ett "nej tack" utan strid.

Som efterrätt provade jag på en rolig hatt. Den var/är mycket cool.

Om tio timmar pratar jag om sport. Radio och sport... oh, jag fortsätter att vara lättflörtad. Mitt liv har läst på om mina svagheter.

Mobilen fångade dagen såhär:

Siinä matkapuhelimen kertomana miten tämä maanantai meni.

On ihan helppoa viettää hyvä maanantai. Juuri tänään sellainen maanantai koostui vapaapäivästä, maalla olosta, metsästä, mielenkiintoisista kohtaamisista ja keskusteluista, ja hyvän pohjan kaikelle tälle antoi syksy. Tällaisessa tilanteessa en ole vaikea iskettävä. Syksy, metsä ja hyvät keskustelut ovat heikkouksiani.

Ehdottomasti tulevien viikonlopputöiden arvoista. Ehdin Pukkila-päiväni aikana keskustelemaan muun muassa miehistä ja naisista, urheilujournalismista, objektiiveista, matkoista ja nimestä Mohammed. Tein ja söin hyvää lohipastaa. Join kahvia, join teetä ja ja sanoin kahdeksan kertaa "ei kiitos" jaffalle. Alzheimer on kova vastaan väittäjä.

Kaiken lopuksi kokeilin hauskaa hattua. Ja se oli, ja on, todella cool.
Kymmenen tunnin kuluttua puhun urheilusta. Tämä viikonalku on kyllä todellinen hurmuri ja tuntee kaikki heikkouteni. Namnam.

Valo

Jag borde gå och titta på mina drömmar, men Pinterest har så mycket att visa.

Ljus är så fascinerande. Olika ljus säger så olika saker, och förstår man ljuset så kan man säga det mesta.

Varför vill man bli inspirerad just sent på en söndag?

--

Pitäisi mennä katsomaan unia, mutta Pinterestillä on niin paljon näytettävää.

Valo on kyllä aikamoinen juttu. Se on kiehtovaa, että se voi olla niin erilaista, ja kuinka paljon sillä voi näyttää.

Miksi mielen pitää janota inspiraatiota juuri myöhään sunnuntaina?

60+

Pensionärsliv är underskattat.

Det är härligt att lägga sig tidigt på en fredag (efter god mat och ett par glas vin). Innebandyherrarnas Gotlandsderby var avgjort men inte över när huvudet mötte kudden.
Och det är underbart att vakna på morgonen, baka bröd och äta frukost i lugn och ro. Tillsammans med en vän dessutom. Jag ler när jag ser att jag har extra mycket disk att ta itu med.

Och efter frukosten är det är smart att ta en paus. Vila en stund, läsa sociala medier och nyheter och diskutera var vännens borttappade snygga kappa kan vara.

Två lästips från morgonens nyhetsflöde:
http://www.dn.se/nyheter/varlden/varlden-battre-an-vad-du-tror/
http://www.aftonbladet.se/ledare/ledarkronika/fredrikvirtanen/article17727842.ab

Vi ska inte blunda varken för det positiva eller för det som är fel. Vi är duktiga på att glömma att många långt borta har det bra, och att många i vår direkta närhet har det sämre.
Kände igen mig i Fredrik Virtanens formulering:

"Min lokale rom har inte anklagande ögon men de är ledsna, fattiga, utsatta. De ber till min privata plånbok men främst till mitt yrkesmässiga jag. Det är nyttigt för mig att han sitter där och stör min borgartillvaro."

En av Berghälls styrkor. 

Eläkeläiselämä on aliarvostettua.
Se on ihana perjantai-ilta, kun syö hyvin, juo pari lasia viiniä ja huomaa peiton alle kömpiessään, että Gotlannin miesten paikalliskohtaaminen ei ole edes vielä päättynyt.
Aamulla on ihanaa herätä suht aikaisin, ilman kiirettä, leipoa laiskalla reseptillä leipää ja syödä sitten aamupala. Aamupala on paras ruoka, ja ystävän seurassa se on vielä parempaa. On mukavaa, että minulla on tänä aamuna paljon tiskattavaa.

Aamupalan jälkeen onkin sitten parasta pitää pieni tauko. Lukea sosiaalisia medioita ja uutisia ja keskustella, missä kaverin kadonnut, hieno takki voisi olla. Mysteeri jäi ratkaisematta.

Jos osaatte ruotsia, kannattaa lukea tekstit yläpuolella olevien linkkien takana. Kyse on unohtamisesta. Unohdamme, että kehitystä tapahtuu, ja että maailmassa on paljon hyvää, ja itse asiassa maailma on parempi paikka kun luulemme, varsinkin tuolla jossain kaukana. Samalla unohdamme, että meidän lähipiirissämme kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä, ja punaviini kiinnostaa meitä enemmän kuin romanien oikeudet.

Tunnistin itseni yhdestä Aftonbladetin Fredrik Virtasen muotoilusta, joka vapaasti suomennettuna menee jotenkin näin:
"Paikallisella romanilla ei ole syyttäviä silmiä, mutta hänen silmänsä ovat surulliset, köyhät ja koetellut. Hänen silmänsä anovat, että avaisin lompakkoni, mutta ennen kaikkea ne anovat ammatillista minääni. On hyväksi minulle, että hän istuu paikallaan, ja häiritsee porvarielämääni."

Se on yksi Kallion vahvuuksista.

PS. Vaikea keksiä tarkkaa käännöstä sanalle "utsatt".

Välkommen Linn!

Grattis Finland och Helsingfors! En av bästa personerna är här! Nu tar jag vi helg.

Och ja, jag har börjat blogga. Vi får se vad det blir.

Onneksi olkoon Suomi ja Helsinki, yksi parhaista tyypeistä on täällä!
Niin. Tosiaan. Olen alkanut bloggaamaan. Katsotaan mitä tästä tulee.

Voine voine..

Jag har en farlig granne. Hans närvaro kommer leda till att jag är pank ännu längre innan löning.

Samtidigt förgyller han min vardag. Igår smakade morgongröten och kvällsmaten lite bättre, tack vare innehållet i påsen från grannen.

Destruktivt och härligt nytt förhållande i mitt liv.

--

Voi ei, minulla on vaarallinen naapuri. Hänen takiaan tulen aina odottamaan palkkaa vielä pidempään kuin nyt.

Mutta hänen ansiostaan aamupuuro ja iltapala maistuivat eilen paremmalta kuin tavallisesti. Hän osaa tuoda arkeen vähän lisää mmm...:tä.

Minulla on siis uusi, ristiriitainen suhde.

 

Frances Ha

Heja heja på mig som gick utanför bekvämlighetszonen och gick ensam på bio. Jag har länge tänkt på det här äventyret. Men aldrig vågat ta steget.
"Vad kommer alla tänka om mig" har jag sagt till mig själv.
Idag var jag som tur en duktig journalist och ställde mig själv en följdfråga: "Vad brukar du tänka om andra människor på bio?".
Svar: "Jag tänker inte på dem. Förutom den gången då en kvinna hade körsbärstomater som snacks. Det tyckte jag var töntigt."

Den här dialogen med mig själv (alltså monologen?) ledde till att jag var spontan och gick på bio. Ensam.

Och det var suveränt och gick till top tre saker jag gjort den här veckan.
På vägen hem tyckte jag om världen runt omkring mig. 

Hurraa minä joka kävin mukavuusalueeni ulkopuolella! Olen jo pitkään ajatellut, että menen joku kerta yksin elokuviin. En ole uskaltanut. Olen soimannut itseäni tyhmällä kysymyksellä: "Mitä kaikki muut ajattelevat minusta, jos menen yksin elokuviin?"
Tänään esitin itselleni jatkokysymyksen, tai no oikeastaan vastakysymyksen: "Mitä sinä ajattelet muista ihmisistä elokuvissa käydessäsi?"
Vastasin: "En mitään. Paitsi se yksi nainen silloin kerran oli kyllä vähän nolo, kun sillä oli kirsikkatomaatteja snackseina."

Tämä sisäinen dialogi (monologi?) johti siihen, että menin elokuviin. Yksin. Ja se oli todella kivaa! Menee viikon top 3 tekemiini asioihin.
Kotiin kävellessäni pidin maailmaa oikein mukavana.

att fråga

Gjorde en intervju med HJKs andra målvakt Saku-Pekka Sahlgren idag.
Vad jag älskar mitt jobb.
Framför allt idag. En regnig, kall, höstig onsdag då fingrarna fryser även när jag har vantar på mig och spårvagnen går sakta för alla vill hoppa på och av för ingen vill gå.

Det är inte för att jag ibland (ganska sällan) får träffa stora stjärnor som jag älskar mitt jobb.
Eller för att jag ibland (ganska sällan) syns i tvn. Eller hörs (mycket oftare) i radio.

Jag älskar mitt jobb för att jag får träffa intressanta människor och diskutera intressanta ämnen. Och jag får fråga och undra och fundera. Och min värld växer för varje gång jag frågar.

Så länge jag vågar vara obekväm och fråga kommer det här vara världens häftigaste jobb. Tror jag.

Ett intressant möte är en belöning i sig. Men kör dubbelbelöning och äter lunch ute. Svampsoppa och lyxig kaffe på grannfiket blir gott. Försöker muta min kropp.. Kanske förlåter mina fingrar mig snart. Nu är de arga på mig som tvingar dem att skriva fast de fortfarande fryser.

--

Haastattelin tänään HJK:n kakkosmaalivahtia Saku-Pekka Sahlgrenia.
Hitsi miten rakastan työtäni.
Varsinkin tänään, kun sataa, ja on syksy, ja hengitys huuruaa ja sormet jäätyvät ja kaikki kaupungilla mutrustelevat sen näköisinä etteivät he haluaisi olla ulkona.

En rakasta työtäni siksi, että pääsen sen kautta joskus, hyvin harvoin, televisioon.
Enkä siksi, että pääsen sen kautta paljon useammin radioon. Tai koska saan silloin tällöin tavata tai haastatella puhelimitse suuria tähtiä.

Rakastan työtäni, koska saan työssäni tavata niin mielenkiintoisia ihmisiä ja keskustella mielenkiintoisista asioista. Saan kysyä, udella ja pohtia. Ja joka kerta kun kyselen, maailmani kasvaa.

Tämä on varmaan maailman hienoin työ, niin kauan kuin uskallan kysyä, varsinkin silloin kun se tuntuu epämukavalta. Luulisin ainakin.

Mielenkiintoinen keskusteluhetki on palkinto sinänsä, mutta palkitsen itseni sen lisäksi lähikuppilan sienikeitolla ja hyvällä kahvilla. Kohta sormetkin antavat varmaan anteeksi haastatteluni jalkapallokentällä.